Shagaly muuttaa nyt uudelle palvelimelle. Samalla nimeni muuttuu Maijamonniksi. Näitä sivuja voi toki vielä lueskella, niin kauan kuin ne tällä palvelimella säilyvät.

Uusi osoite on siis Maijamonnin nurkkaus. Mikäli innostusta riittää, saatte siirtyä sinne. Adíos!

P.S. Olen siis "koeajalla" Bloggerissa. Mikäli en siihen totu tai se tuntuu tyhmältä, saattaapi olla että tänne takaisin rantaudun. ;)

Viime kirjoituksessani olin ihan paniikissa sen kokeen takia. Nyt voin iloisena todeta, että läpihän se meni! Ei tehnyt edes tiukkaa, yksi kirjallinen ja yksi kuva meni ainoastaan väärin. Turhaan minä sitäkin panikoin. Nyt voin sitten turvallisin mielin panikoida inssiä, mikä on maanantaina. Mitenköhän sekin menee, kun epäonnistuin pienimuotoisen harjoitusinssinkin. Pitää vain ottaa rauhallisesti ja lisätä havainnointia.

Ihana aurinko! Terassilla on kiva istuskella ja lämmitellä. Voin jo kuvitella vihreän nurmikentän ja suuret kukkapuutarhat täynnä väriä ja loistoa. Ja ne lämpimät kesäyöt, jotka voi viettää iloisesti ulkona ilman hytinää ja hampaiden kalsketta. Kesää odotellessa voimme nauttia ja katsella viime kesän kuvia haikeina.

Tänään oli aivan ihana ilma! Aurinko paistoi ja oli plusasteita. Pyörälläkin oli mukavaa huristella, mitä nyt muutama jäätävän suuri vesilammikko oli keskellä tietä. Tänään oli vain kaksi tuntia koulua. Olisi pitänyt olla kolmaskin tunti, mutta en jaksanut mennä sinne. Menin sen sijaan autokoululle harjoittelemaan teoriaa.

Teoriasta tulikin mieleeni. Olen ihan suuressa paniikissa. Pelottaa ihan hirveästi, jos se ei mene läpi! En haluaisi tehdä sitä uudestakaan... Inssiä en pelkää, mutta tämä on jo ihan huippua! Olen lukenut tänään suurimman osan päivääni ja harjoitellut, mutta silti menee muutama aina pieleen. Suurin osa virheistäni tapahtuu huolimattomuudesta ja liian nopeasta painamisesta. Aww, en tiedä mitä tekisin toisin. Jos jäisin lukemaan ja tuijottamaan kuvaa liian kauaksi aikaa, aika kuluisi ja tuijottaisin sitä lopun aikaa ja siinä vasta paniikki iskeekin! Ja kompakysymyksetkin pelottavat.

Aah, mieli on ollut muuten ihan yllättävän pirteä! Vaikka angstasin koko viikonlopun, on mieli eilisestä lähtien lähtenyt nousuun. Kuinka korkeaksi tämä fiilis voi vielä yhtä soittoa nousta?

Tämä päivä on virallisesti kuukauden huonoin päivä. Olo on sen mukainen, mikään ei kiinnosta, mikään ei suju niin kuin pitäisi, mikään ei saa minua iloiseksi. Harmitti sanoa kaverille, etten lähtisikään tänään hänen kanssaan baarikeikalle. Ei ole juhlafiilinki.

Autokoulun aina iloinen sihteeri piristi päivääni entisestään, hän varasi minulle kirjallisen kokeen torstaiksi. Voi kuinka hurmaavaa, aloitin harjoittelemisen vasta eilen. Ja tänään olin itse koululla harjoittelemassa ensimmäistä kertaa. Olettaa ilmeisesti, että olen luonnonlahjakkuus. Hienoa...

Mä en enää tiedä mitä mä tekisin. Miehet on välillä ahterista, mutta silti en menetä toivoani. Ne on niin ihania, mutta silti välillä niin ärsyttävän putkiaivoja. *huokaus*

Eli tänään aloitin sitten sen kertomani päiväkirjan. En malttanut odottaa siihen saakka, kunnes saisin paksun kovakantisen kirjasen, vaan otin laatikostani hieman ohuemman kovakantisen kirjan. Muistan kaiken mitä siinä on aiemmin ollut, mutta olen sitten joskus repinyt kaikki täytetyt sivut. Kyllä, kirjanen oli joskus melko paksu, mutta nykyisin se muistuttaa erittäin paksua nidottua vihkoa. Kirja on minulle rakas, ensimmäisiä vihkoja varmaan, mitä olen saanut. Siinä on hieno nukkainen leopardikuosilla varustettu etukansi. Tavoitteena siis pitää päiväkirjaa säännöllisesti tästä aikuisuuden alkutaipaleesta. Aika näyttää, saanko pidettyä sitä vanhuuden päivilleni asti.

Ihme on tapahtunut, ostin ensimmäisen meikkivoiteeni! Aina olen päivitellyt itselleni, että kunhan pidän ihoni kunnossa, en tarvitsisi sitä. Mutta kuitenkin se kuuluu nykyään jokaisen tytön ja naisen meikkipussin perustarvikkeisiin. Se taisi olla merkiltään Lorealin Infallible, tai vastaavaa. Minulle riittää, että se on käyttökelpoinen.

Aww, olen ihan hurmiossa. En tiedä täydellistä syytä, mutta olen henkisesti aivan seitsemännessä taivaassa. Kaikki menee aivan mainiosti, eikä mitään ikävää ole toistaiseksi vähään aikaan sattunut. Vaikkei sitä toista puoliskoa ei vieläkään ole löytynyt, olen silti iloinen ja avoin kaikelle uudelle. Totta puhuakseni, olen hieman ymmyrkäisenä yhden henkilön käyttäytymisestä. Aika näyttäköön, mitä se merkitsee, jos nyt merkitseekään mitään.

Pyh, nyt pitää rauhoittua, eikä hosua. Elämä edessä, ei saa takertua oletuksiin! Päätän lähetykseni hyräilemällä Stellan laulamaa coveria Elämää ikkunan takana.

"Mä painan nenän vasten
kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle
jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä
mihinkään"