Jeejee, hiihtoloma kolkuttelee oven takana jo. Penkkareita kateltiin tänää koulussa, hieman latteempi kuin viime vuonna, mutta ei se haittaa. Me laitetaan koko koulu remppaa sitten kun on meidän vuoro. Siltä melskalta ei säästy edes nuo pienet ja viattomat ykköset. Muahhah...

Huomenna on vanhojen tanssit. Siinäkin on yksi "turha" juhla. Olen suunnattoman onnellinen, ettei tuo tapahtuma ole enää pakollinen, ainakaan meidän koulussamme. Ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei sen kuuluisi olla pakollinen muuallakaan. Se on vain juhla, jossa kilpaillaan kenellä on kaunein mekko, ketkä ovat illan odotetuin pari ja kenen kanssa kukin tanssii. Ei minua kiinnosta, kuinka nätiltä näytän mekossa tai miksi minun pitäisi näyttää esimerkkiä nuoremmille miten tanssitaan. Onhan se kivaa vanhemmille nähdä, miten on lapsi kasvanut heidän maailmaansa. Meh, vaikka olisi kuinka vanha perinne, olisi senkin aika uusiutua. Suostuisin ilomielin osallistumaan siihen, jos se olisi jokin merkittävä merkkipaalu ja suuri spektaakkeli, mutta sillä ei ole mitään varsinaista merkitystä, joten miksi edes vaivautua... Ja kuten yksi oppilas totesi, voi sitä tanssia puolisonsa kanssa kotonakin. :)

Jahuu, kolme ajotuntia kasassa ja huomenna neljäs. Ei tässä kauaa nokka tuhise, kun on kaikki kasassa ja valmiina vastaanottamaan se pahuksen muoviläpyskä. Kaverit puhuu jo kesästä, minä taas unelmoin kesäisestä asfaltista ja kuumista baanoista. Ajotunnilla kuvittelin jo itseni ajelemassa maantiellä peltojen keskellä, mekko päällä ja aurinkolasit nenällä. Ah, puuttui vain lämpö ja uusi kesäbiisi. Mutta todellisuus tuli esiin ympyrässä ollessa, kun nastat vaan rapisivat jäisessä mutkassa. Siihen sekin unelmointi haihtui, ja siirryttiin takaisin helmikuiseen Suomeen. Aika kuluu niin nopeasti, mutta silti niin hitaasti.

Vihdoin, katsoin sen pirun Maija Poppasen! Ystäväiseni totesi, että sivistyksessäni oli suuri aukko, kun en tätä klassikkoa ollut koskaan ennen nähnyt. Nyt sekin on korjattu. Pakko sanoa, että musiikin ja koreografian lisäksi ainoa hyvä asia oli tuo niin karismaattinen Dick van Dyke! Hitsi, miksei hänkin voisi olla ikinuori. Nuorempana olisi kelvannut minullekin... Miehissä on se jokin. <3