Eli tänään aloitin sitten sen kertomani päiväkirjan. En malttanut odottaa siihen saakka, kunnes saisin paksun kovakantisen kirjasen, vaan otin laatikostani hieman ohuemman kovakantisen kirjan. Muistan kaiken mitä siinä on aiemmin ollut, mutta olen sitten joskus repinyt kaikki täytetyt sivut. Kyllä, kirjanen oli joskus melko paksu, mutta nykyisin se muistuttaa erittäin paksua nidottua vihkoa. Kirja on minulle rakas, ensimmäisiä vihkoja varmaan, mitä olen saanut. Siinä on hieno nukkainen leopardikuosilla varustettu etukansi. Tavoitteena siis pitää päiväkirjaa säännöllisesti tästä aikuisuuden alkutaipaleesta. Aika näyttää, saanko pidettyä sitä vanhuuden päivilleni asti.

Ihme on tapahtunut, ostin ensimmäisen meikkivoiteeni! Aina olen päivitellyt itselleni, että kunhan pidän ihoni kunnossa, en tarvitsisi sitä. Mutta kuitenkin se kuuluu nykyään jokaisen tytön ja naisen meikkipussin perustarvikkeisiin. Se taisi olla merkiltään Lorealin Infallible, tai vastaavaa. Minulle riittää, että se on käyttökelpoinen.

Aww, olen ihan hurmiossa. En tiedä täydellistä syytä, mutta olen henkisesti aivan seitsemännessä taivaassa. Kaikki menee aivan mainiosti, eikä mitään ikävää ole toistaiseksi vähään aikaan sattunut. Vaikkei sitä toista puoliskoa ei vieläkään ole löytynyt, olen silti iloinen ja avoin kaikelle uudelle. Totta puhuakseni, olen hieman ymmyrkäisenä yhden henkilön käyttäytymisestä. Aika näyttäköön, mitä se merkitsee, jos nyt merkitseekään mitään.

Pyh, nyt pitää rauhoittua, eikä hosua. Elämä edessä, ei saa takertua oletuksiin! Päätän lähetykseni hyräilemällä Stellan laulamaa coveria Elämää ikkunan takana.

"Mä painan nenän vasten
kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle
jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä
mihinkään"