Minulla on ollut ihan sairaan energinen päivä. Hypin pian seinillekin! Toisaalta yllättävää, sillä minulla on nuha ja silloin yleensä olen kuin maani myynyt. Mutta ilmeisesti se ei minun menoani haittaa, sillä aion ottaa kaikesta ilon irti tänään. Vaikkei tänään ole tapahtunutkaan mitään maata mullistavaa, olen silti iloinen ja positiivinen. Vihdoin ajattelen itsestäni että minulla saattaa olla jokin tarkoitus tulevaisuudessa. En enää ajattele negatiivisia asioita - vaikka tietenkin asia saattaa olla eri taas huomenna.

Hassua. Tämä viikko on ollut teemaltansa vanhojen muistelemista. Virkistän nuoruuttani, noh varhaislapsuuttani, kuuntelemalla musiikkia, mikä silloin oli ihan in juttu. Kaija Koo osaa kyllä tehdä ihan mahtavia biisejä, nyt kun sitä jälkikäteen kuuntelee. Niistä tulee niin positiivinen mieli ja ne hauskat ajat mieleen, jolloin oltiin ala-asteella vielä niin lapsia. Kunpa voisi olla taas niin lapsellinen kuin olla ja voi! Ehkä tämä ajanjakso kuuluu asiaan, sillä täysi-ikäisyyteen ei ole kuin vajaa 4 kk aikaa. ^^

Nyt en tiedä mitä tekisin. Haluaisin räpeltää ties mitä mukavuuksia, mutta ei ole inspiraatiota. Pitäisi se jo aloitettu kaulahuivi värkätä, mutta toiveeni kauniista talvesta hupenivat tuohon nakertavaan tihkusateeseen ja kuraiseen pientareeseen. Nyt vain kuuntelen musiikkia ja suunnittelen mitä tekisin. Kirjoituskin sujuu kuin tanssi, tekstiä tulee kuin liukuhihnalta. :D Voisin jatkaa tällaista jonninjoutavaa iäisyyteen, mutta sitten sitten tästä tulisi aivan liian pitkä ja tylsä. ;)

Aww, tahdon halinallen. :)