Koulusta järjestettiin 27.4.-5.5. matka Lyoniin tutustumaan ranskalaiseen kouluun. Majoituimme perheissä, joista oli opiskelija tutustumassa suomalaiseen kouluun aikaisemmin helmikuussa. Matka oli upea! Vaikka sää oli kahtena päivänä erittäin sateinen, se ei maisemien katselua haitannut. Kävimme mm. vanhassa-Lyonissa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, muutamissa katolisissa kirkoissa, Annesyssa (joka sijaitsi lähellä Alppeja) ja vaikka missä. Kävimme myös jonkinlaisessa kellomuseossa, mutta koska se tutkimusmatka oli sangen tylsä väsyneessä olotilassa, en muista siitä paljon mitään.

Samaan aikaan meidän koulumme kanssa oli Helsingin Ressun lukiosta opiskelijoita. Heidän kanssaan vaihdoin muutaman sanan, mutten varsinaisesti tutustunut sen kummemmin, vaikka olisihan se ollut ihan mielenkiintoista. Perheeni oli viisihenkinen, opiskelijavaihtarini oli samanikäinen tyttö kuin minä, hänellä oli kaksi pikkuveljeä sekä äiti ja isä, molemmat jonkin sortin lääkäreitä. Koirakin talosta löytyi, joka oli liian innokas minua kohtaan. Vaihtarillani oli myös poikaystävä, jonka toinen vanhemmista osoittautui ilokseni suomalaiseksi!

Shoppailu oli erittäin antoisaa. Annesyssa ja Lyonissa oli mieletön määrä erilaisia pikkuputiikkeja kauniilla pikkukaduilla. Tuttujakin ketjuja ranskasta löytyi, kuten Esprit, Lidl ja H&M, mikä ei sinänsä ollut suuri yllätys. Mukaan tarrautui kahdet korvakorut, äidille äitienpäivälahjaksi purnukallinen kermakaramelleja (ei omaperäistä), kolme paitaa, keksiliikkeestä kaunis peltipurkki + ihania keksejä sekä postikortteja, jotka pahaksi onnekseni ostin törkeän kalliista kaupasta. Lahjaksi sain vielä vaihtariltani rannekorun. Shoppailu olisi ollut vielä anteliaampaa, jos olisi ollut enemmän aikaa kierrellä pitkin katuja ja perehtyä tarjontaan. Suosittelen todella lämpimästi tätä kaupunkia, sillä rakennukset ovat todella kauniita ja kuppilat tunnelmalliset. Vappuna ei kannata mennä Ranskaan juhlimaan, sillä siellä vappu ei ole virallinen juhlapäivä, vaan virallinen vapaapäivä, jolloin ei mikään julkinen liikenne kulje.

Mielenkiintoista oli, että Ranskassa jo 16-vuotias voi ostaa alkoholia, myös viiniä. Yhdessä pikkukioskilla yksi viinipottu maksoi vaivaiset 2 euroa, mutta laatua en voi taata, saattaa olla vain jotain B-luokan tavaraa. Ajokorttiakin saa alkaa suorittamaan saman iän tienoilla. Jos täällä olisi sama ikäsysteemi, en uskoisi että se toimisi hyvin tuloksin.

Liikenne oli Ranskassa erilainen kuin Suomessa. Valoja ei tarvinnut pitää päällä autoissa ja vilkkukin saattoi unohtua todella usein. Jotkut kuskit menivät aina silloin tällöin punaisiakin päin. Ja kun vilkaisi parkkeerausta, tieti oli parkkeerattu täyteen autoja, viis suojatien paikoista tai parkkiruuduista. Ja autoissa oli usein lommojakin. Mutta sanoisinko, että ihan asiallisesti siellä ajettiin, onhan niitä pahempiakin paikkoja nähty, jopa täällä kotisuomessa.

Ruokailu oli kiehtovaa. Koulussakin tarjottiin alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Hyvä kun omassa koulussa saisi kerran vuodessa jälkiruokaa. Ja leipää nämä ranskalaiset söivät. Kotona oli koko perhe koolla syömässä, ellei toinen vanhemmista ollut vielä töissä. Ja sama ruokasysteemi kuin koulussa. Jälkiruuaksi syötiin aina jotain jogurttia tai suklaavanukasta, mikä sinänsä oli ihan hyvä vaihtoehto ruuan jälkeen, voisin omaksua tavan myös itselleni.

Matka oli erittäin antoisa minulle, joka erittäin harvoin pääsee Tamperetta kauemmas matkustamaan. Lennot sujuivat, mitä nyt Helsingin päässä oli tuulista ja sen ansiosta matka oli pomppuisa pienellä koneella. Harmi vain, vaaleanvihreä matkalaukkuni kärsi hieman toisesta reissustaan maailmalla, mutta käyttökelpoinen silti. Jäin kaipaamaan lämpöä, vaikka paloinkin jonkinverran unohdettuani aurinkorasvani kotiin, mutta sain ainakin rusketuksen! Aion sitten isompana matkustaa uudelleen Ranskaan.