En olisi ikinä uskonut jääväni koukkuun Harry Pottereihin. Kun siskoni aikoinaan innostui niistä kirjoista, mollasin aina häntä miksi ihmeessä hän sellaista tyhmää lukisi, ja koko vuoden ystäväni yritti saada minua innostumaan Harry Pottereista ja halusi minun lukevan edes yhden kirjan. Keväällä vannoin, että lukisin kesän aikana edes yhden Potterin ja yhden englanninkielisen kirjan. Minä olen sitä porukkaa, joka lukee korkeintaan ne pakolliset kirjat, joita koulussa joutuu lukemaan, joten tämä on itselleni pieni haaste. ;)

Heti ensimmäisenä lomaviikkona luin sen kauan lupaamani kirjan, eikä se jäänyt viimeiseksi. Yllätyin todenteolla kuinka mielenkiintoisia ne olivatkaan. Ensiksi kirjan paksuus pelotti, mutta kun selasi muutaman sivun ja katsoi millaista tekstiä se sisälsi, en enää epäröinyt lukea sitä. Luettuani sen ensimmäisen kirjan, olin ihan haltioissani, se oli niin mielenkiintoinen ja ennenkaikkea helppolukuinen. Nyt en enää ihmetellyt miksi siskoni omistaa kaikki sarjan kirjat, ja lainasinkin niistä kaikki paitsi viimeisen.

Tähän mennessä olen päässyt neljänteen kirjaan. Toki olisin pidemmälläkin, mutta täytyy sitä välillä olla muutakin elämää kuin kirjat. Neloskirjassa on se rasittavaa, että itsessään kirjan laatu poikkeaa muista suomennetuista kirjoista; sileät, ohuet sivut ja erillinen paperikansi. Siinä yhdistyvät juuri ne kaksi seikkaa jotka kirjoissa ärsyttävät. Sisällöltään kirja on mielenkiintoinen, joskin ei yhtä kiinnostava kuin aiemmat. En malta odottaa että saisin aikaa kunnolla taas lukemiseen. :)

Englanninkielinen kirja odottaa jo kirjahyllyssä vuoroaan. Kirja on Cecilia Ahernin P.S. I love you. Sekin vaikuttaa kiinnostavalta, ja haluaisin nähdä myös kirjasta tehdyn elokuvankin. Mutta kaikki aikanaan. ;)